Jokainen kaipaa rakkautta

Aku Louhimiehen ohjaama sekä käsikirjoittama vuonna 2012 ensi-iltaan tullut Vuosaari on surullinen kuvaus tavallisesta elämästä Suomessa. Elokuva on lajiltaan draama ja siinä esiintyy perheitä, ja pariskuntia sekä yksittäisiä henkilöitä, jotka haluavat olla rakastettuja ja haluavat rakastaa. Keskeisinä henkilöiden tarinoiden aiheina elokuvassa ovat alkoholismi, vakavat sairaudet, koulukiusaaminen, pettäminen sekä onneton ja rikkonainen perhe-elämä. Miljöönä toimii pääasiassa nimensä mukaisesti Vuosaari. Elokuvassa on monta tarinaa, sekä monta henkilöä. Jokaisella on jollain tapaa onnetonta tai huolia. Jokaisen henkilön tarinaa seurataan erikseen, eli yhtenäistä juonta ei ole.

Sara ja Lauri ovat elokuvassa esiintyvä pariskunta, joilla on kaikki hyvin, mutta vain pintapuolisesti. Molemmat ovat menestyneitä sekä kiireisiä ja heillä on yhteiset lapset sekä koti. Kummallakin on kuitenkin huono olla suhteessa ja Lauri päätyy salasuhteeseen heidän kodinhoitajansa kanssa. Parisuhde Saran ja Laurin välillä on mielestäni painajaiskuva suhteesta. Elokuvassa on osattu hyvin kiteyttää tarina nykymaailman kiireisestä pariskunnasta, jolla ei ole aikaa toisilleen tai suhteelleen. Vaikeaa on myös Saran ja Laurin tilanteessa miettiä, mikä on oikein ja mikä väärin, jos toiselta ei saa yhtään huomiota?

Venäläistaustaista poikaa Waltteria kiusataan koulussa. Kiusaaminen on hyvin raakaa ja poika kärsii siitä lähes joka päivä. Waltteri päättää kuitenkin näyttää kiusaajilleen ja uhkailee yhtä kiusaajaansa aseella. Se kuvastaa mielestäni kiusaamisen aiheuttamia traumoja hyvin. Kiusaamiskohtia on hyvin inhottavaa katsoa, koska tietää niiden olevan joillekin totta.

Pertti ja hänen teini-ikäinen poikansa elävät kahdestaan. Pertti koittaa kovasti saada poikaansa kuntoilemaan, ja ikään kuin elämään Pertin omaa unelma-elämää, minkä hän olisi halunnut saavuttaa. Isä ei onnistu yrityksessään pakottaa poikaa tekemään asioita, mitä hän haluaisi. Tämä skenaario on tuttu varmasti monelle, kun vanhemmat yrittävät saada lasta tekemään asioita mitä he itse olisivat halunneet tehdä.

Robert on tullut Amerikasta Suomeen liikematkalle. Hän ei vaikuta onnelliselta omassa elämässään ja parisuhteessaan ja ostaa seksiä maksullisilta naisilta. Robertin tarina Vuosaaressa on hyvin tynkä ja jää osittain arvoitukseksi.

Koiransa kanssa lähes yksin elävä pieni poika Aleksi on hellyttävä tapaus. Hänen äitinsä on yleensä vasta myöhään kotona, ja pojan täytyy huolehtia koirastaan sekä itsestään. Koira on Aleksille paras ystävä ja kaikki kaikessa, mutta äidin mielestä koirasta on liikaa vaivaa ja hän sanoo vievänsä koiran maalle parempaan ympäristöön. Aleksi kuitenkin kuulee äitinsä kertovan ystävilleen, että koira on tapettu. Katsojana ihmettelin, miten kukaan voi tehdä lapselleen ja lemmikilleen niin.

Lähinnä omaa ikääni on teini-ikäinen tyttö nimeltä Milla, joka on valmis tekemään ”mitä vaan” päästäkseen julkisuuteen. Hän osallistuu kykyjenetsintäkilpailuun ja ihastuu valokuvaajaan. Hän yrittää keinolla millä hyvänsä päästä valokeilaan ja päätyy tekemään pornovideon. Julkisuudella on kova hinta. Suomessa tätä varmasti tapahtuu oikeassa elämässä harvemmin kuin muissa maissa.

Iiris ja Make ovat päihteidenvalossa elävä pariskunta. He riitelevät lähes koko ajan. Make on maahanmuuttotaustainen mies, jolla on huumevelkoja. Iiris on pahasti alkoholisoitunut ja syrjäytynyt nainen, jota Make koittaa kaikin keinoin kuitenkin pitää onnellisena. Pariskunnan suhde on huonolla mallilla ja varsinkin Iiriksen kova alkoholiongelma on vallannut hänet kokonaan.

Marika on syöpää sairastava, pienen tytön äiti. Tyttö pohtii usein kuolemaa, mutta Marika jaksaa olla hyvin positiivinen sairautensa kanssa. Yhteistä lähes kaikissa perheissä on se, että vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen tai he eivät juurikaan välitä lapsistaan. Ainoa lapseensa paneutunut tuntuu olevan juurikin Marika, sillä hän viettää lapsensa kanssa paljon aikaa ja ottaa lapsen mukaan syöpähoitoihin. Toisaalta sekin tuntuu jollain tavalla olevan väärin, että pieni lapsi joutuu olemaan oman äitinsä kuolemaan liittyvien asioiden keskellä koko ajan.

Elokuvaan on selkeästi valittu vain voimakkaasti tunteita herättäviä tarinoita.

Parisuhteet elokuvassa eivät juurikaan kukoista ja kun kukoistavat, aiheuttavat ne haittaa ja onnetonta oloa muille. Oman onnen epätoivoinen havittelu on selkeää elokuvassa. Järkyttävintä elokuvassa on sen totuudenmukaisuus ja raakuus. Vuosaari ei ole kepeän illan elokuvavalinta, mutta elokuva on hyvin tehty mielestäni olematta epäuskottava.  Kun elokuvaa katsoo, ei voi olla muuta kuin ahdistunut. Koska tiedän elokuvan tarinoiden olevan todenmukaisia, on hyvin ahdistavaa nähdä kaikki toinen toistaan inhottavammat tarinat yhdessä elokuvassa. Pohjoismaisissa elokuvissa on mielestäni yksi yhdistävä piirre – niistä osataan tehdä todella synkkiä ja ahdistavia. Muiden maiden samantyyliset elokuvat eivät mielestäni pääse samalle tasolle.