Missä menee ihmisyyden rajat?

 WSOY, 2011

Jari Tervon romaani Layla (2011) kertoo turkkilaisen 15-vuotiaan kurditytön karun ja väkivaltaisen tarinan.

Islamilaisissa perheissä tytöillä ei ole oikeuksia mihinkään, heidät voidaan jopa määrätä avioliittoon heti syntymänsä jälkeen. Kirjassa on kuvattu kurdiperheiden valtasuhteita hyvin jyrkästi, joka tulee esiin hyvin pakkomielteisistä kunnianmurhista. Esimerkiksi isällä on oikeus tappaa tyttärensä, jos hänen mielestään perheen kunnia sen vaatii.

Näin käy Laylalle, joka pakenee ensin Turkista Kreikkaan, sieltä Berliinin kautta Helsinkiin. Pakomatkallaan hän tutustuu myös Tamaraan, joka tulee kirjan aikana Laylalle tärkeäksi tukihenkilöksi. Suomessa Layla joutuu tekemään työtä maksaakseen pakomatkan ja lopulta hän päätyykin myymään seksiä Liisankadulle Kruununhakaan. Kauppatieteiden maisteri Armolahti kehittelee uutta bisnestä selvitäkseen veloistaan ja päättääkin vuokrata talon Liisankadulta. Sinne hän palkkaa alkoholisoituneen Helenan, entisen matematiikan opiskelijan, joka aloittaa myymään itseään toivoen saavansa uuden alun avierossa menetetyn viisi vuotiaan poikansa kanssa. Liisankadun asunnossa monien erilaisten ja eri taustaisten ihmisten elämät kohtaavat.

Juoni on aluksi monimutkainen ja siinä on vaikea pysyä mukana, koska kerronta tapahtuu monesta eri näkökulmasta. Pääsääntöisesti kertojana toimii hän-kertoja, mutta välillä Layla on päästetty vuoroon kertoen mietteistään. Tarinassa on silti kaksi päähaaraa, jotka lopulta yhdistyvät. Romaani alkaa Turkista, mistä saadaan selville Laylan pakomatkan syy ja hänen perheensä ajatukset ja teot Laylan lähtiessä karkuun. Toinen osa kirjasta kertoo samaan aikaan tapahtumista Suomen päässä. 

Tervo osaa kirjoittaa samaan aikaan kevyesti yhteiskunnallisestikin aroista asioista, mutta toisaalta taas paino-arvoltaan vahvasti ja painottaen asioiden tärkeyttä. Sanoma romaanissa on yksinkertainen ja selkeä ymmärtää. Yhteiskunnassa naisten asema kertoo yhteiskunnan kehittyneisyydestä tai kehittymättömyydestä. Valitettavasti liian monessa kulttuurissa ja maassa naisia halveksitaan eikä kunnioiteta. On ahdistavaa ajatella miten maailmassa kohdellaan naisia, varsinkin kun itsellään asiat ovat paremmin kuin hyvin. Monissa maissa naiset eivät edes tiedä paremmasta vaan alistuvat kohtaloonsa.

”Manger varoitti kokin menettävän kasvonsa, ellei hän komennellut naisia.”

Romaani herättää kysymyksiä myös ihmisyydestä. Millaiset elinolot ja ”säännöt” ovat sallituissa rajoissa ihmiselle? Minkä arvoinen ihmishenki lopulta on ja kuka kyseisen arvon määrittää? Millainen valta ihmisellä itse on omaan itseensä ja onko muilla ihmisillä minkäänlaista valtaa toiseen? Kuinka paljon voidaan laittaa uskontojen ja erilaisten ideologioiden varaan muita satuttaessa? Mielestäni ei yhtään.

Kirjassa korostuu myös kunnian tärkeys ja arvokkuus. Varsinkin kurdiperheissä iskostetaan jo pienestä pitäen lapsille perheen kunniasta ja sen arvostamisesta.

”Hän muisti aina isänsä opetuksen. Kun kurdilla on nälkä eikä taskussaan kurusin kurusia, hänellä on kuitenkin kunniansa. Kun kunnia katoaa, katoaa elämä. Elämä on kunnia. Ei muuta.”