Sotalapsi

Beasts of  no Nation (2015) joka perustuu saman nimiseen Uzodinma Iwealan romaaniin kertoo nimettömässä Afrikan maassa elävästä Agu nimisestä pojasta. Sisällissota ajaa maata katastrofiin. Elokuva kertoo tarinan pojasta jonka veli ja isä murhataan ja äiti ja sisko katoavat, liittymisestä kapinallisiin, aivopesusta, hyväksikäytöstä ja raakuuksista mitkä joissain Afrikan osissa ovat tai olivat arkipäivää viimeisen vuosikymmenen aikana.   

Elokuva alkaa blokkialueelta, jossa Agu elää perheensä kanssa, Äitinsä, isänsä, veljen ja siskon kanssa. Lapset eivät käy enään koulua sodan vuoksi vaan kuluttavat aikaansa palloa potkien. Sodan pelko on läsnä selvästi. Myöhemmin kylään saapuu tieto, [että] hallituksen joukot ovat tulossa ja kylä tulee evakoida välittömästi. Agun äiti ja sisko pääsevät pakenemaan maksua vastaan, Agu, veli ja hänen isänsä jäävät kylään. Hallituksen joukkojen saapuessa he tappavat jokaisen, epäillen heitä kapinaallisten auttamisesta. Agu on ainoa joka pääsee pakenemaan. Viidakossa hän törmää kapinaallisten joukkoon ja heitä johtavaan Kommondoriin, josta tulee ikään kuin uusi isä hahmo Agulle itselleen, tosiassiassa tämä hyväksikäyttää Agu toistuvasti, esimerkiksi raiskausten kautta. Kapinalliset ottavat Agun suojiinsa ja alkavat kouluttaa häntä taistelemaan muiden Agun kaltaisten lasten kanssa. Lopulta koulutus on valmis ja alkaa pitkä, väkivaltainen, surullinen ja todenmukainen kuvaus lapsisotilaan arjesta.  

Elokuva kuvaa hyvin miten arki länsimaissa ja Afrikan levottomilla alueilla eroaa toisistaan, väkivalta, nälänhätä ja muu rikollisuus on arkipäivää kun taas länsimaissa näin ei ole. Tietoisuus näissä maissa tapahtuvista vääryyksistä on yleisesti tiedossa, mutta niihin vaikuttaminen ei ole helppoa, pitkä aikaisia ratkaisuja on vaikea löytää.  

Sodan jalkoihin jäävät niin aikuiset kuin lapsetkin, lapset ja nuoret teurastavat siviilejä siinä missä aikuisetkin, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Lapsia ja nuoria aivopestään tottelemaan jokaista käskyä, eräässäkin kohtauksessa Agun tulee halkaista syyttömän siviilin kallo viidakkoveitsellä, todistaakseen halunsa kostaa perheen kuolema ja uskollisuus kapinaallisille. Sodankauhuista ja raakuudesta koitetaan paeta kokaiinin avulla, ilman niitä todellisuus on liian kovaa kestettäväksi.  

En ole aikaisemmin katsonut tai lukenut aiheeseen liittyviä kirjoja tai elokuvia, elokuva tuo mielestäni hyvin ihmisten tietoisuuteen tilanteen Afrikassa ja miten jotkut joutuvat elämään lapsuutensa. Yleisesti Afrikkaan sijoittuvat kirjat tai elokuvatkaan eivät ole olleet suosiossani, nyt tilanne saattaa muuttua.   

Elokuva herättää kiitollisuutta siitä miten saamme itse Suomessa viettää lapsuuden, rauhassa, ilman jatkuvaa kuolemanopelkoa. Tietysti ongelmia on länsimaissakin, mutta ne kalpenevat sotatilassa olevien maiden ihmisten edessä. Samalla teos herättää surua, aina löytyy ihmisiä jotka valtaan päästessään alkavat sortaa heikompiaan, luonnonvarojen kavaltamisen ja korruption kautta.  Onko mitään mahdollisuutta vaikuttaa, yksittäisen henkilön on vaikeaa. Kirjan teemoja ovat ahneus, sodan mielettömyys ja nuoren henkilön asema.