Kaveria ei jätetä

Kaveria ei jätetä

Pussikaljaelokuva on vuonna 2011 julkaistu humoristinen ja herkkä kertomus, jonka on ohjannut Ville Jankeri. Elokuva perustuu vuonna 2004 Mikko Rimmisen kirjoittamaan pussikaljaromaaniin, sekä Rimminen toimii elokuvan käsikirjoituksen teossa. Pussikaljaelokuvaa kuvattiin Helsingin Kalliossa kesällä 2010.

Elokuva kertoo kolmen ystävän kaveriporukasta ja heidän onnettomasta elämästään. Kaverukset Marsalkka (Jussi Nikkilä), Lihi (Ylermi Rajamaa) ja Henninen (Eero Milonoff) kärsivät heikosta taloustilanteesta johtuen kolmikon laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä. Ystävysten päivittäinen rutiini koostuu oluen juomisesta milloin missäkin, muiden ihmisten tapaamisista ja päivittäisestä rahan puutteesta. Juopottelua esiintyy muun muassa terasseilla, kotioloissa sekä puistossa.

Vaikkakin elokuvan päähenkilöiden luonteet eroavat toisistaan, ovat he kuitenkin hyvin samanlaisia ja saavat elokuvassa aikaan tiiviin tunnelman hyvästä ystävyydestä erimielisyyksistä huolimatta. Mielestäni Ylermi Rajamaan esittämä Lihi nousi elokuvassa esiin sympaattisuudellaan sekä hyvällä energisyydellään. Rajamaa jättää hyvällä esiintymisellään hieman jopa varjoonsa Nikkilän (Marsalkka). Marsalkka on kaveruksista pelokkain sekä mietteliäin. Hän on jatkuvasti huolissaan milloin mistäkin, kun taas samaan aikaan Lihi ja usein sarkastinen Henninen pyrkivät nauttimaan elämästä täysin voimin ja toteuttamaan hauskoja sekä vähemmän hauskoja ajatuksiaan. Kaveruksia nimitellään usein erilaisilla haukkumanimillä ja he saavat pajon erilaisia huudahduksia ohikulkijoilta: “Menisitte töihin hipit, saatana!” kiroaa ohikulkija laiskalle kolmikolle. Elokuvassa nähdään myös laajalti onnistuneita sivurooleja, kuten esimerkiksi poliisit Timo Tuominen ja Tuukka Huttunen, sekä elokuvassa Marsalkan ihastuksena esiintyvä Laura. Myöskin kirpputorin myyjänä esiintyvä Kaarina Hazard onnistuu roolissaan mainiosti.

Pussikaljaelokuvan arkipäiväisyys sekä todentuntuisuus tekevät elokuvasta kiehtovan. Elokuva sijoittuu yhden tavallisen kesäpäivän ympärille Helsingin Kallioon, mikä toimiikin elokuvan miljöönä. Marsalkka, Lihi ja Henninen viettävät heille tyypillistä päivää, mihin ei kuitenkaan sisällä ihmeellisyyksiä: kaljan ja kahvin juomista, koiran jätöksiin astumista, pummilla matkustamista sekä lisää kaljan juomista. Huolimatta siitä, että elokuvassa ei tapahdu mitään suuria käännekohtia eikä tapahtumat ole sen ihmeellisempiä, elokuvan hahmot tekevät kuitenkin upealla eläytymisellään siitä miellyttävän katsoa. Elokuvan kielen räväkkyys ja värikkyys tekevät siitä myös todella vakuuttavan.
Elokuvan teemana voidaan pitää ystävyyttä, joka nouseekin elokuvassa hyvin selkeästi esille. Ystävykset pitävät yhtä vaikeammista hetkistään huolimatta. Tämä kertookin ystävyyden tarkoittavan toisen ymmärtämistä sekä huomioon ottamista.

Pussikaljaelokuva eroaa useimmista perus komedioista juuri siinä, että se on osattu tehdä hyvin todentuntuiseksi ja kaiken ilon ja hauskuuden keskeltä löytyy kuitenkin myös surua ja vakavuutta, kuten todellisuudessakin. Siinä ei myöskään yritetä kaunistella asioita tai paikkoja, vaan esitetään ne juuri sellaisina kuin ovat.

Mielestäni elokuva oli juuri sopivan pituinen. Siihen ehti uppoutumaan hyvin eikä se tuntunut missään vaiheessa pitkäveteiseltä. Elokuvassa ei varsinaista juonta ollut, sillä se on lähinnä vain kuvaus kavereiden yhdestä päivästä. Tapahtumat tapahtuu välillä täysin eri hetkissä, joka tekee elokuvasta välillä hieman hankalasti seurattavan.